Tälle kaudelle oli tavoite edes osallistua yhteen hiihto tapahtumaan. Edelisvuosista oppineena kuitenkin kalenterista katsottiin pari tapahtumaa johon voisi osallistua. Tämä sen takia, jos tavoite olisi vain yksi tapahtuma ja sattuisi tulemaan sairaaksi, niin jäisi kauden tavoite saavuttamatta. Tästähän oli kaudella 2004-2005 kokemusta.
No, ensimmäinen tapahtuma, johon oli mahdollisuus osallistua oli Puoli-Pirkka, alkoihan juuri talviloma, joten se sopisi hyvin loman alkuun. Loman lopussa odotti vielä varmuuden vuoksi Ahman hiihto Kolilla, jos Puoli-Pirkkaan ei pystyisi osallistumaan.
Sukset rasvattiin perjantaina valmiiksi niiden sää tietojen perusteella, mitä oli tiedossa sunnuntain Puoli-Pirkkaa varten. Perjantain ja lauantain välisen yön aikana tuli kurkku hiukan kipeeksi ja siten sotki yöunia. Lauantaina sitten lähdettiin vanhempieni luokse ajelemaan Kuorevedelle. Kurkku oli koko päivän kuivahko ja kuten yleensä minulla kurkkukivusta seuraa yleensä lämpöä. Tätä pelkäsin, että niin tässä taas kun loma alkaa ja joku hiihto tapahtuma on tulevana viikonloppuna.
Lauantaina siinä sitten yritettiin kuumalla viinimarja mehulla ja Finrexillä saada olo normaaliksi ja täten kurkku kipu pois. Lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana kurkku kipu paheni ja olin varma, että aamulla sitä on sitten lämpöä. Yö tuli sitten yllättäen taas nukuttua huonosti.
Sunnuntaina aamulla kurkku oli kuitenkin hiukan parempi ja lämpöä ei ollut. Ennen aamupalaa kävin pienellä kävely/hölkkä lenkillä, jotta voin varmistua, että lämpö ei nouse. Olo kuitenkin oli väsynyt ja siinä pakkailin tavarat valmiiksi. Sitten alkoi lämmön mittaus se nousikin 36,9 asteeseen ja säikähdin että ei voi olla totta, joko kuitenkin lämpö on nousussa. Uusi mittaus tuotti 36,8 astetta, joten ei lämpöä.
Auton pakkauksen jälkeen lähdin hakemaan hiihtoon mukaan lähtevää Jussia. Sitten Tampereelle ajamisen aikana tuli semmoinen olo, että kyllä se lämpö tässä on nyt noussut. Mielessäni ajattelin, että olisikohan sittenkin ollut parempi jättää tällä kertaa väliin. Se oli nyt kyllä myöhäistä.
Teivon raviradalle saavuttiin sitten noin 12:30. Käytiin etsimässä lähin vessa ja samalla selvitettiin mistä bussi kuljetus Kyröskosken lentokentälle lähtee.
Siinä oli sitten noin puolisen tuntia aikaa bussi kuljetukseen, joten syötiin eväitä autossa, olihan aamupalasta pari tuntia ja hiihdon lähtöön myöskin pari tuntia aikaa.
Kyröskosken lentokentälle saavuttiin noin tuntia ennen lähtöä. Bussissa vitsailtiin, että mitä me siellä lentokentällä lähtöä jäädään odottelemaan, jos joutuu keskellä ei mitään värjöttelemään ja lähtöönkin noin melkein tunti ilmoittautumisen jälkeen. Otetaan sitten oma aika hiihdosta. Kerran bussissa sai odotella lähtöä niin kyseistä toimenpidettä ei tarvinnut toteuttaa. Käytiin ilmoittautumassa ja kävin samalla taas vaihteeksi vessassa. Bussista pystyi seuraamaan kun koko Pirkan hiihtäjiä ohitti Puoli-Pirkan lähdön. Olihan he lähteneet luistelemaan 11:00 aikoihin. Kovia hiihtämään kun puolimatkaan vetäisevät pariin tuntiin.
Olo oli lähdössä kohtalaisen hyvä vaikkakin lievästi väsynyt, mutta väsymyshän ladulla lähtee. Eihän sitä kukaan unissaan hiihdä 45 km. Startti tapahtui minuutin yli kaksi Kyröskosken lentokentältä. Siinä hiihdeltiin muun massan perässä ensimmäiseen huoltopaikkaan joka sijaitsi Kyröskoskella. Se jätettiin väliin ja hiihdettiin kävelyosuuden alkuun. Kylläpä kävely luistelumonoilla noin kilometrin verran ei ollut herkkua, takareidet eivät siitä pitäneet. Kävely kesti noin 12:00 minuuttia, ennen kuin pääsi taas hiihtämään. Hiihto jatkui Lintuharjun huoltopaikkaan, johon oli matkaa kuutisen kilometriä. Latu oli yhtä pöperöä, johon sukset upposivat, joten perinteisen latu-uria piti aina käyttää hyväksi kun oli mahdollista. Varsinkin nousuissa oli hankalaa. Sitä normaalia kuokkaa ei pystynyt käyttämään vaan vuorotahtia piti siinä yrittää, jotta pääsi mäet ylös. Sitten alkoi laskuosuus Rokkakosken huoltopaikalle, jossa oli tarkoitus hiukan enemmän tankata juomaa ja ottaa geeliä sillä olihan latuprofiilin mukaan tulossa nousujohteinen osuus 85 m / 3 km. Matkan varrella tuli jossain vaiheessa kohta jossa pystyi valitsemaan joko "Vaarallinen lasku" tai sitten se toinen reitti. En siinä kerinnyt lukemaan mikä se toinen reitti sitten oli, mutta valitsin sen "Vaarallinen lasku". Laskun aikana sai sitten hiukan aurailla kun ei tiennyt miten lasku menee. Laskun jälkeen joutui tasatyönnöllä perinteisen latua pitkin menemään pienen matkan verran ennen pientä laskua. Pienen laskun jälkeen toinen reitti ja valitsemani reitti yhtyivät ennen huoltoa. Huoltopaikalle saapuessamme ihmeteltiin, missä ne nousut oikein olivat. Seuraavaksi oli edessä Pentinmaan huoltopaikka. Sitä ennen matkan varrella tuli jyrkkä lasku, josta ei ollut mitään mainintaa. Joku rouva oli mäen päällä ja just kerittiin jarruttamaan ennen laskua. Siinä rouva sanoi, ettei uskalla laskea mäkeä alas, mutta Jussi se tokaisi, että persmäkeä sitten. Matka jatkui seuraavaksi Julkujärven huoltopaikkaa kohti. Suksi luisti ihan hyvin vaikkakin käytännössä koko matka oli yhtä pöperöä. Matkan varrella välillä lisättiin vauhtia, jottei hitaampien mukaan tarvinnut maaliin asti hiihtää. Huoltopaikan jälkeen oli matkaa enää 9 km jäljellä maaliin. Matkan varrella latu muuttui kovaksi pohjaksi loppua kohti. Siinä noin 5 km ennen maalia tuli semmoinen väsynyt olo, niin kuin energiaa ei ollut enää jäljellä. Siinä sitten yritin pysyä muiden vauhdissa viimeisten kilometrien aikana, jotka tuntuivat pitkiltä kun niistä 3 kilometriä ennen alettiin ilmoittelemaan. Maalissa loppuajaksi sain sitten 3:36:04s keskisykkeen ollessa 150. Maalissa jakoivat mitalin, joka oli matkan mukainen puolikas mitali. Tarjoiluna oli matkan päätteeksi vain mehua ja kuivaa leipää. Ihmeteltiin, että on huonosti järjestetty kun esimerkiksi Vuokatti hiihdossakin 2004 maalissa tarjottiin ruokaa.
Ajateltiin vaikka me hiihdettiin puolikas, niin ne jotka sivakoivat koko matkan niin maalissa hekin saivat kyseiset tarjoilut. Purtavien ja juomien jälkeen Jussi löysi laukut, jotka oltiin tuotu lähdöstä maaliin. Laukuista oli pakko laittaa takit päälle kun alkoi tulla vilu. Tämän jälkeen lähdettiin autolle, josta matka jatkui kohti Kalevan uimakeskukseen. Saunan jälkeen olo oli kuumeinen eikä tavan mukaisesti rento hyvä fiilis. Matka jatkui uimakeskuksesta Orituvalle syömään ja olotila koheni matkan aikana hiukan. Ruokailun jälkeen vein Jussin kotiin ja ajoin vanhempieni luokse nukkumaan. Reissusta tuli semmoinen kahdentoista tunnin reissu kaiken kaikkiaan. Perillä vielä varmistin kun olo ei ollut ihan normaali onko lämpö vai ei. Onneksi sitä ei siiten kuitenkaan ollut ja loma sai jatkua terveenä, mutta kylläkin huikan väsyneenä vielä maanantai aamuna.
Voitelu:
Säätiedot lupasivat aamupakkasta -10, joka päivän mittaa lauhtuu -6 asteeseen asti.
Luistovoitelu:
Rex vihreä -7 ... -15
Rex LF sininen -2 ... -10
Sykekäyrä matkasta:
Keskisyke koko matkasta 150
Vauhdinjako min/km:
keskivauhti 5:14 min/km
Mitali:
Yhteenveto:
Hiihto meni hyvin ottaen huomioon lähtöaamun olo ja huonosti nukutut muutamat edelliset yöt.