Pirkanluistelu 2007

 

Siitä oli sitten vierähtänyt kolme vuotta kun viimeksi oli käynyt kyseisessä tapahtumassa.

Edellisenä iltana yritin selvittää Internetin kautta (luisteluliiton sivuilta) moneltako kyseinen tapahtuma alkaa ja jotenkin se oli sen verran sekavasti kerrottu että päätin selvittää soittamalla kyseisen tapahtuman järjestäjälle. Hän sitten kertoi että luistelut alkaa klo.10:00, joten sen aikataulun mukaan piti suunnitella seuraavan aamun lähtö.

Aamulla lähdettiin tietty kiireellä, joten moottoritiellä joutui sitten ajamaan hiukan reippaammin, jotta kerkiää ilmoittautua lähtöpaikalla. No, ei muuta kuin ilmoittautumaan ja sitten laittamaan rullaluistimia ja muita rempseitä päälle. Siinä noin 10:00 aikoihin huomasin että siellä jo lähti luistelijoita matkaan, äkkiä lähtöalueelle luisteltiin varmistamaan että lähtijät eivät olleet 40 km luistelijoita vaan 70 km luistelijoita. Sitten kyselin moneltako 40 km luistelijat lähtevät koska arvelin että 70 km luistelijat lähtevät kuitenkin aikaisemmin. Sain tietää, että klo 11:00, siistiä ei muuta kuin odottelemaan.

Lähdön tapahduttua laitoin sykemittarin päälle ja Forerunnerin käyntiin ja virittelin mp3-soitinta soimaan. Sen jälkeen yritin ampaista mahdollisimman lähelle kärkeä, jotta mahdollisimman nopeasti pääsisin "ruuhkista" pois. Olihan osallistujia lopullisen tuloslistan mukaan ollut 60.
Kun sitten näin, ettei montaakaan sauvarullaluistelijaa ollut edelläni ajattelin että yritetään pysyä niiden perässä. Siinä vaiheessa tulikin sitten tavoite, että yritetään hyvää sijoitutusta. Ruutanan Shellillä oli ensimmäinen huoltopiste johon luistelin erään kaverin peesissä. Noin 200 m ennen huolto ohitin hänet.

Kun sitten lähdin huoltopisteestä jatkamaan matkaa, huomasin erään luistelijan menevän kauempana minusta. Yritin ottaa hänet kiinni, jottei tarvitsisi yksin luistella. Hänet kiinni saadessani huomasin hänen olevan se kaveri jonka olin ohittanut ennen huoltopistettä. Luistelin hänen perässään, koska vauhti oli ihan hyvä. Alamäissä hän pääsi aina karkuun, olihan minulla luistimet joita käytän harjoittelemiseen, jotka eivät rullanneet mäissä kunnolla. Tasaisilla osuuksilla otin hänet sitten kiinni. Siinä vaiheessa "kirosin" luistimet. No, oma syy koska olisihan minulla ollut paremmatkin luistimet käytössäni jos olisin ottanut ne mukaan. Luistelu jatkui siis saman kaavan mukaan 22 km asti. Tämän jälkeen matkaan tulikin muutos. Löin sauvat asfalttiin ja yhtäkkiä vasemmanjalan luistin osui sauvaan. Seuraavaksi tajusin kun pää osui asfalttiin. Onneksi oli kypärä päässä, olihan se pakollinen varuste. Nousin ylös ja huomasin että Forerunner oli tippunut kädestäni. Laitoin sen takaisin kiinni ja musiikit soimaan uudestaan. Sykemittarista yritin ottaa väliaikaa tapaturmasta. Lähtiessäni luistelemaan yritin käyttää sauvoja jonka jälkeen vasempaan olkapäähän sattui kovasti. Joten sauvoja ei oikein pystynyt käyttämään. Kylmää olisi pitänyt heti saada olkapäähän, mutta mistä. Ei muuta kuin piti yrittää luistella maaliin asti. Loppumatka tuntui pitkältä. Soittelin jossain 30 km korvissa vaimolleni, että yritä löytää jääpussi ja laastaria kun tulen maaliin. Viimeiseen huoltoonkaan en viitsinyt mennä, koska ajattelin että ei siellä kuitenkaan mitään jääpusseja ole ja että pääsisin mahdollisimman nopeasti maaliin ilman muita pysähdyksiä. Olihan minulla omaakin juotavaa mukana.

Vihdoin pääsin maaliin ajan ollessa 1:55:25. Maalissa heti istumaan päästyäni laitoin jääpussin olkapäähän. Kun sitten vaimoni alkoi ottaa t-paitaa pois päältä, olkapäähän sattui niin paljon että olin melkein pyörtyä. Kun t-paita saatiin vihdoin pois, hän kauhistui näkemäänsä. Ihmettelin että mitä nyt. Sen jälkeen hän lähti etsimään huoltohenkilökuntaa tuloksetta. Siinä huomasin että Forerunner oli vielä päällä, joten sammutin sen. Sykemittari olikin ottanut ajan ja sykkeet kaatumisen jälkeen. Myöskään suihkuun ei ollut nyt menemistä. En pystyisi pesemään itseäni ja muutenkin olo oli heikko. Eräs rouvakin sanoin heti, että ei muuta kuin sairaalaan. Sitten kun lähdettiin kohti autoa viemään luistimia yms. niin tulikin huoltohenkilökuntaa paikalle. Hekin sanoivat että sairaalaan vaan. Onneksi ilmoittivat että tapahtumalla oli tapaturmavakuutus olemassa, koska tätä en tiennyt..

Tampereen yliopistolliseen sairaalaan saapuessamme arveltiin, että ottavatkohan ne minut hoitoon vai käskevätköhän mennä oman paikkakunnan vastaanotolle.
Kyseisen sairaalan lääkärin kun katsoi olkapäätä, arvelin sen olevan murtunut joten pääsin heti hoitoon. Sairaalassa otettiin röntgenkuvat jonka pohjalta tehtiin analyysi tapaturmasta. Minun onneksi ei ollut murtumaan. Sain kolme viikkoa sairaslomaa, käsi kantositeeseen ja tulehduskipulääkkeet päälle.
Matka jatkui sitten kotiin Pirkanhovin kautta, jossa oli pakko käydä syömässä, olihan syönyt viimeksi aamupalan.

 

Sykekäyrä loppu matkasta:

 

 

Väliajat:

Mitali:

 

Yhteenveto: