Finlandia-Hiihto 2007

 

Kun viime syksynä sain tietää että Finlandia-hiihdon ohjelmana on myös vapaanhiihto 50 km, niin ajattelin että sinne täytyy sitten osallistua.
Ilmoittautumisen tein ajoissa, jotta osallistumismaksu ei olisi niin suuri. Syksy meni sitten treenatessa juoksun, sauvakävelyn, uinnin ja kuntopyöräilyn avulla ja talvea odotellessa.
Marraskuussa sitten yllättäen tulikin lunta, joten pääsi hiukan hiihtelemään. Jouluna lumet sitten hävisivät ja vuosikin vaihtui vesisateessa. Takana oli kauden alussa vaivaiset 44 kilometriä.

Tammikuun lopussa tulikin vaihteeksi lunta, joten harjoittelu kohti Finlandiaa sai alkaa lumilla. Kuukauden aikana ennen tapahtumaa kerkesin hiihtää 174 kilometriä, joka oli muihin talviin verrattuna vähän. Kovat pakkasetkin hiukan häiritsivät hiihtelyä, joten hiihto korvattiin uinnilla ja kuntopyörällä.

Mutta itse tapahtumaan. Aamulla ennen tapahtumaa kotona lämpömittari näytti -14 astetta. Luvassa oli lauhtuvaa johonkin -7 asteeseen.
Aamulla normaali aamupala lautasellinen puuroa ja pari leipää kahvin kera. Aamupalan jälkeen pakkasin tavarat ja siinä 8:00 nokka kohti Lahtea.

Lahteen saavuin perheeni kanssa siinä 09:10 aikoihin. Ei muuta kuin hakemaan numero ja chippi.
Siinä oli jonkun verran odotella lähtöä, joka oli minun kohdallani 10:10, koska kuuluin toiseen ryhmään. Onneksi hiukan ennen lähtöä huomasin, että chippi puuttui kokonaan jalastani, joten äkkiä sitä hakemaan autosta.

Lähdössä laiton Forerunnerin ja sykemittarin päälle, niin ainakin oli laittavinaan. No, heti ensimmäinen nousu stadionilta oli sellaista varo muiden sauvoja ja tule huomaamaan kuinka sauvasi sommat voivat mennä rikki meininkiä. Samoin huomasin, että sukset eivät oikein luista.
Sykkeitä katsellessani, siinä ensimmäisen kymmenen kilometrin matkalla niin huomasin niiden olevani aikas korkealla. Ajattelin, jos tätä rataa mennään niin noutaja tulee pian. Ennen ensimmäistä huoltoa tulikin eteen noita ensimmäisen ryhmän hiihtäjiä. Ihmettelin, eikös niiden pitäisi olla niitä kova kuntoisempia hiihtäjiä, niin ainakin luulin.
No, ensimmäiseen huoltoon saapuessani ajattelin ottaa kierrosajat huolloista, mutta mitä ihmettä sykemittari ei käynnissä. Sykkeet se näytti hienosti, mutta ajanotto ei päällä. No, otetaan sitten jäljellä olevasta matkasta syketiedot muistiin, jotta jotain suuntaa saisin keskisykkeestä. Matka jatkui sitten seuraavaan huoltoon asti jo hiukan rauhallisemmin. Toisessa huollossa avasin Dexalin geelipussin, jolloin se repesi keskeltä ja geelit sormille. Oli kiva hiihtää huollon jälkeen kun osa geeleistä oli myös hanskassa. Loppumatka sujui sitten kommelluksitta, tosin takareidet huusivat hallelujaa viimeisimmissä nousuissa. Ainoa mikä hiukan ärsytti kun nousuissa porukat vetivät haarakäynnillä osan mäistä ylös, kun itse on tottunut mäen hiihtämään. Yhdessä mäessä, jossa oli leveämpää vetäisin jäisemmältä puolelta ylös, koska en viitsinyt jäädä odottelemaan muiden suorituksia. Mutta tämmöistä se on aina näissä massa tapahtumissa.
Yhden huollon jätin myös väliin, koska siellä oli kova ryysis, joten käytin omia eväitä. ( Dexal-geeli, Dexali glukoosi tabletteja sekä Malto6:sta)
Maalissa chippi kellotti ajaksi 3:45 keskisykkeen ollessa 154.
Maalissa sitten sukset autoon ja muu ylimääräinen tavara ja kohti saunaa. Saunan jälkeen kohti ruokailua, jossa jauhelihakeittoa ja leipää pillimehun kera.
Näiden kaikkien jälkeen kohti kotia, jossa oltiin noin 16:00 aikoihin.

Voitelu:

423 Rex sinineni -2 ... -10
406 Rex LF grafiitti -7 ... -25
403 Rex LF vihreä -6 ... -12

Latuprofiili:

 


Lähde

Sykekäyrä:




Sykekäyrä matkalta 10 - 50 kilometriä.

Vauhdinjako:


Vauhdinjako koko matkalta

 

Yhteenveto:

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä reissu, latupohjakaan ei ollut ihan pöperöä kuin nousuissa.
Ehkä hiukan parempi luisto olisi ollut suotavaa, mutta rahaa olisi saanut laitaa enemmän voiteluun, ei näin kuntohiihtäjän budjettiin kumminkaan. Tarkkana sai olla myös laskuissa.
Vähäisen lumen takia myös erässä kohdassa oli tosi pahasti kivet näkyvissä. Itseltäni sukset kärsivät kanteista ja hiukan pohjaan naarmuja, mutta ei onneksi syviä.
Mikäli joskus meinaa uudestaan osallistua tapahtumaan, niin täytyy harkita sijoittautumista lähdössä ja yrittää siihen ensimmäiseen ryhmään.
Nyt lähdettiin toisesta ryhmästä ja aika lopusta, kun ei oikein ollut tietoa minkä tasoisia hiihtäjiä on ja millainen rata on kyseessä.